maanantai 28. lokakuuta 2013

Taskutakki


Taistelu Taskutakin kanssa on viimein ohi, ja pakkohan tässä vaiheessa on tuulettaa, kun sain neulottua epäilyistäni huolimatta sopivankokoisen ja pidettävän neuletakin! Taskutakki on yksi suosikeistani Veera Välimäen Lankaleikki-kirjassa ja päätin panostaa kirjan hengen mukaisesti käsinvärjättyihin lankoihin. Ostin loppukesällä Titityystä The Uncommon Threadin Merino Sportia ja pian sen jälkeen loin silmukat 4,5 mm puikoille.


Takki aloitettiin neulomalla ensin kaulus, taskut ja suurin osa etukappaleesta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa ohjeeseen, niin hämärästi neule muotoutui takiksi. Tämän jälkeen vaihdettiin numeroa pienempiin puikkoihin ja aloitettiin kaarroke ja raglan-lisäykset. Neule oli jo pitkällä ennen kuin sitä pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla sovittamaan.

Yritän yleensä välttää purkamista viimeiseen asti ja niinpä nytkin ummistin silmäni selkeältä ongelmalta. Aloitin jo ensimmäistä hihaa, kun oli pakko todeta, että kainalo kiristää todella epämukavasti ja hiha on aivan liian kapea. Ei auttanut kun purkaa lähes koko takakappale ja vaihdoin puikot 3,5 millisistä nelosiin.

Kuvittelin, että ongelma korjaantuu ja jatkoin neulomista helmaan asti. Tässä vaiheessa jouduin myöntämään, että kainalo kiristää edelleen ja uutena ongelmana oli pussittava takaosa. Onneksi purettavaa oli tällä kertaa vain hihoihin asti. Päätin tehdä vielä yhdet raglan-lisäykset ja vaihtaa sen jälkeen takaisin 3,5 mm puikkoihin. Takaosa pussittaa edelleen hiukan, mutta ei enää niin häiritsevästi. Lankaa oli tässä vaiheessa vielä reippaasti jäljellä, joten päätin tehdä hihoista kokopitkät.

Taskutakista tuli ehdottomasti uusi suosikkini. Se ei ole täydellinen, mutta ei se haittaa. Kainalossa on kurtut, joille ei voi mitään. Taskuja en osannut taaskaan ommella huomaamattomasti, ja etureunat tahtovat nousta ylöspäin. Takin väri on kuitenkin kauniin sininen, lanka upeaa ja tämä on todella mukava päällä. Takki on ihana kietoa ympärille kylmällä ja se menee niin mekon kuin farkkujenkin kanssa. Ja ei voi kuin ihmetellä, että tälläkin tavalla voi neuloa neuletakin. Ehdottomasti mielenkiintoinen projekti, ja kyllä kannatti purkaa ja yrittää uudelleen, vaikka kuinka kiukutti :).

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Olohuoneen pitsiset


Olohuoneen valaisinprojekti osoittaa, että joidenkin asioiden suhteen olen hyvinkin kärsivällinen. Tämä projekti käynnistyi jo pari vuotta sitten, jolloin hankin tarvittavat osaset lamppujen seinäkiinnitystä varten. Ostin Bauhausista putkenpätkiä, joiden läpi päätin pujottaa lampun johdon. Kotijoukot olivat kuitenkin ideaa vastaan, joten niinpä se jäi pitkäksi aikaa hautumaan. 

Samaan aikaan moni muukin käytti vastaavanlaista ideaa ja putkia alkoi tulla vastaan Pinterestissä ja blogeissa. Esittelin niitä kotona ja viimeinkin kesän lopussa (kun valoa oli pakko saada lisää) mies kiinnitti putket seinään.


Lamput olisivat olleet minun makuuni ilman varjostimiakin, mutta pakkohan sellaiset oli virkata kun olin pari vuotta pyöritellyt erilaisia ideoita mielessäni.


Lopulta päädyin ohjeeseen, joka löytyy vuoden 2011 Interweave Crochetin Accessories-numerosta. Langaksi halusin ohuinta valkoisen sävyä mitä kotoa löytyy, eli DMC Petraa (nro 5). Kakkosen koukulla varjostimista tuli sopivan kokoiset ensimmäisellä yrityksellä.

Varjostimessa on kuusi virkattua palaa, jotka kiinnitettiin toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ylimmäisen palan keskelle jätettiin tilaa valaisimen kannalle virkkaamalla ensimmäiset kerrokset tasona. Tässä vaiheessa olisi pitänyt mittailla ja mallailla, että kanta varmasti mahtuu aukosta. 

En myöskään ymmärtänyt, missä vaiheessa tasona virkatut kerrokset olisi pitänyt ommella yhteen. Kovettamisen jälkeen varjostinta oli mahdoton muotoilla enää mitenkään, joten yläosan palanen on edelleen aukinainen. Onneksi se ei tuolta seinää vasten näy minnekään.


Kaksi suht samankokoista palluraa löytyy nyt sohvan molemmin puolin. Kylläpä kelpaa iltaisin istua sohvalla ja neuloa tai virkata. Seuraavaksi lähtee muuten tuo lehtikoriste, sillä uusi virkkausidea on seinälle jo valmiina.


Tässä vielä illan pimeydessä napattu kuva kovetusvaiheesta. Käytin taas samaa liima-vesiseosta kuin jossain aikaisemmassakin lamppuprojektissa. Napakat varjostimet tuli, mutta eihän nuo ihan ohuimmat narunpätkät mitään kovaa kohtelua kestä. Toivotaan, että lapset ja kissat kohtelee varjostimia hellästi:).

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Syyslomalla


Syyslomalla lapset nauttivat lumesta. Sitä tuli niin reippaasti, että kaikkea mahdollista päästiin kokeilemaan: pulkkamäkeä, liukureita, lumiukon tekemistä. Matkaneuleitakin oli mukana riittävästi, joten minä neuloin ja virkkasin. Kolmen päivän "talvi" oli hauska kokea, mutta kotiin oli kiva tulla jatkamaan vielä lumetonta syksyä. En ole vielä valmistautunut tekemään juoksulenkkejä talven keskellä. 


Keskeneräisten neuleiden esittely jatkuu, sillä valmistakaan ei ole. Villavyyhdin neulekerhon tämän syksyn ensimmäinen neule on ylittänyt jo puolivälin. Tarkkasilmäinen näkee langan seassa pienenpieniä helmiä, melkein langanvärisiä.


Tämä virkattu olohuoneen valaisin onkin lähes valmis. Pientä muotoilua vielä ja esittelen sitten jotain aivan ihanaa tai järkyttävää. Toivotaan ensimmäistä, sillä käyttöön tämä tulee olipa lopputulos millainen tahansa.


Nuvem eteni hyvin automatkoilla, mutta onhan se hidas kuin mikä. En osaa neuloa kahdella pyöröllä yhtä aikaa, sillä puikkojen väliin tulee väkisinkin löysiä silmukoita. Vaikka kuinka kiristelen. Missähän on vika? Muuten neule olisi niin aivotonta neulottavaa, mutta nuo löysät silmukat tympii jokaisella kerroksella.

Tästä se arki taas alkaa! Tiedä vaikka olisi ensi kerralla jotain valmistakin esiteltävänä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Parveketuikkuset


Ihana viikonloppu takana! Sain aloitettua pari uutta projektia, vaikka olisi ehkä pitänyt tehdä niitä vanhoja valmiiksi. Mutta minkäs teet, kun ideoita on hurjasti ja aikaa niiden tekemiseen aivan liian vähän. Mitään en näistä uusistakaan saanut kovin pitkälle, mutta yhden nopean pikkujutun voin kuitenkin esitellä. Parin minuutin hommaan tarvitsin Bilteman reilun euron aurinkokennotikkuja (tikku on tässä vaiheessa jo napattu irti), pilttipurkkeja ja Teippitarhan pitsiteippiä.


Isommissa lasipurkeissa nuo aurinkokennot ei olisi niin möhkäleen näköisiä, mutta sillä mennään mitä kotoa löytyi.


Lopputuloksena näppärä iltavalaistus parvekkeelle. 

Yritin kovasti googlettaa ja selasin lukemattomia blogeja, mutta en löytänyt juuri sitä blogia, mistä tämän idean nappasin. Kertokaapa jos tiedätte, niin linkitän tänne.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Minikeriä


Meneehän se perjantai-ilta väkerrellessä tällaisia minipalluroitakin. Saas nähdä, mihin asti into riittää. Tärkeäähän on kova intoilu ennen uutta projetia ja projektin aloittaminen. Siitä se vauhti sitten tasaantuu ja työ valmistuu sitten joskus jos valmistuu. Huomenna kyllä yritän olla harvinaisen tehokas :). 

Pirtsakkaa viikonloppua kaikille lukijoille! Heti kohta kun tytöt nukahtaa laitan vielä Vain elämäät päälle ja neulon (sitä Taskutakkia).

lauantai 5. lokakuuta 2013

Lokerikko


Nyt on nuorempi tyttökin tyytyväinen, kun omaa huonetta koristaa uusi lokerikko seinällä :). Kirpparilta ostettu puinen lokerikko sai valkoista maalia pintaansa ja taustalevy leikattiin vanerista. Lopuksi leikkelin ja liimailin papereilla vanerin piiloon. Maalaaminen oli se tylsin homma minun kärsimättömälle luonteelle, mutta yllättäen tykkäsin tuosta paperin leikkelystä.


Eikä siinä kauaa mennyt, kun apulaiset kiitivät paikalle sisustamaan lokerikkoa. 



Loppujen lopuksi lokerikkoon on päätynyt lelu jos toinenkin. Yllättävän paljon sinne mahtuu tavaraa, kun pikkukädet ottivat homman haltuunsa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...