perjantai 8. joulukuuta 2017

Mesiangervot


Uusimmassa Taitolehdessä (6/2017) oli Soile Pyhänniskan suunnittelemat upeat Mesiangervo-lapaset. Sellaiset, jotka voisi vaikka neuloa hyvälle ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Briossin suhteen olen aika kokematon, joten ei ehkä fiksuin valinta lahjaneuleeksi, mutta ehkä pienet kauneusvirheet voidaan antaa anteeksi.


Lapasten ohje oli selkeä, joten perusbriossi kavennuksineen ja lisäyksineen sujui hitaasti, mutta varmasti. Toisen lapasen kohdalla pystyin samalla seuraamaan muutakin elämää ympärilläni. Kokemuksen puutteen huomaa siinä, että virheiden korjaaminen ja pudonneiden silmukoiden metsästäminen paria kerrosta alempaa oli haastavaa, eikä jälki ole niin kaunista kuin toivoisin. Omien lapasten kohdalla tällaiset pikkujutut ei tietysti tuntuisi missään, mutta kummasti sitä lahjaneuleita tuijottelee kriittisemmin.


Virheitä tai ei, niin nämä ovat ehdottomasti kauneimmat lapaset, mitä olen koskaan neulonut. Lankana on aiemmista projekteista tutut Juniper Moon Farmin Herriot Fine (musta) ja Hedgehog Fibresin Sock Yarn (typewriter). Toinen alpakkaa ja toinen merinoa, mutta hyvin toimivat myös yhdessä. Seuraavaksi jäänkin suunnittelemaan sopivaa väriyhdistelmää omiin lapasiini.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Tuku-sukat


Siitä on melkein vuosi, kun näin instassa Mehukekkereiden Veeran ihanat sukat Tukuwoolin sukkalangasta neulottuna. Niin kauniin värisetkin, että piti ostaa samanväriset langat heti lähes saman tien. Vuoden odottelin inspiraatiota ja sopivasti tulevaa talvea varten valmistui pari sukkia suomalaisesta villalangasta. Sanoisin, että ainakin minun vuoden 2018 teemana ovat ehdottomasti suomalaiset langat, värjärit ja neulesuunnittelijat. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Lankavaraston kätköistä

Olen yrittänyt melko onnistuneestikin kaivella uusiin projekteihin lankoja ensisijaisesti omasta lankavarastostani. Mikä tyytyväisyyden tunne siitä tuleekaan, kun saa käytettyä pitkään pyörineitä jämänöttösiä tai yksittäisiä keriä johonkin hyödylliseen. 


Dropsin Alpacaa on tullut ostettua joskus useampikin kerä. Vaaleanharmaata löytyi sopiva määrä näihin Ulla-lapasiin, joiden ohje löytyy uusimmasta KlompeLompe-kirjasta. Viimeiset talvet olen käyttänyt tällaisia ohuempia lapasia aluslapasten päällä. Pitää sormet kylmälläkin lämpimänä, mutta toimivat loistavasti yksinään alkusyksystä ja keväällä.


Toinen lapaspari on neulottu kaksinkertaisena kaksisäikeisestä Kampes-villalangasta. Mallina käytin aiemminkin neulomaani pöllökämmekkäiden ohjetta (Mollie Makes issue 21, 2013). Yritin tehdä näistä lapasia aikuiselle, mutta pieleen meni. Onneksi mahtuvat kummallekin tytölle, joten en purkanut. Sille lahjottavalle aikuiselle päätin lopulta neuloa ihan toisenlaiset lapaset, mutta niistä myöhemmin.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Talvineuleita

Polvimittainen Heijastus-jakku

Piia Maria Pekkasen Talvineuleita-kirjan neuleet ovat saaneet inspiraationsa luonnosta, ja ne on kuvattu Suomen talvisisissa maisemissa. Kirja saa kaipaamaan lumista pakkastalvea sekä lämpimiä neuleita, ja marraskuinen vesisade tuntuu entistäkin tylsemmältä tämän jälkeen.

Höyhenen kevyt Kuura-pusero

Piia Maria Pekkasen nimi on tullut viime aikoina vastaan useammassakin yhteydessä. Hän on tuttu suomalaisten käsityölehtien neuleohjeista ja Tampereen Messuillakin olisi sunnuntaina ollut mahdollisuus päästä kuuntelemaan Piia Marian esitystä Talvineuleista.

Muhkea Katve-jakku

Talvineuleita-kirja on kauniisti kuvattu, looginen kokonaisuus, jossa kokomerkinnät ja tarvittavat materiaalit on ilmaistu erittäin selkeästi. Mikäli neuleohjeissa tulee uusia tekniikoita vastaan, ne on selitetty viereisellä sivulla "Neulekoulussa" sanallisesti ja kuvien avulla. Uskoisin, että tämä madaltaa kynnystä aloittaa neuleet, joiden tekniikka ei välttämättä vielä ole hallussa.

Risu-poncho

Kirjasta löytyy ohjeita sekä aloittelijoille että pidempäänkin neuloneille. Osa neuleista on isompi töisiä, osa taas valmistuu paksusta langasta neulottuna nopeastikin. Malliltaan neuleet ovat yksinkertaisia ja ajattomia, ja niiden juju on erilaisissa pintaneuleissa.

Pyörre-housut 

Näissä kuvissa näkyvät minun suosikkini kirjasta. Ehdoton ykkönen on tuo herkän kaunis Kuura-pusero, joka on neulottu Lamana Cusista. Tarvitsen ehdottomasti sellaisen! Muhkea palmikkojakku sopisi myös loistavasti vaatekaappiini.

Läpälliset Kajo-lapaset some-kansalle

Briossi-poncho lämmittäisi töissä, ja tiedän myös lähipiiristäni useamman, joka tarvitsisi tuollaiset läpälliset Kajo-lapaset. 

Pyry-jakku sopisi hyvin työvaatteeksi

Pyry-jakku näyttää sen verran ryhdikkäältä ja tyylikkäältä, että menisi työvaatteena. Entäs sitten nuo pitsiset villahousut? Joka talvi haaveilen villahousuista, mutta en ole vieläkään saanut niitä neulottua. Tässä joulun alla tällainen to do -listan kasvu alkaa lähinnä hengästyttämään. Miten ihmeessä sitä aikaa löytyy kaikelle tarvittavalle?


*kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta

lauantai 18. marraskuuta 2017

Suomen Kädentaidot -messut 2017


Euroopan suurimmat käsityömessut on taas taputeltu. Tein perjantaina pikaisen päiväreissun blogistina Tampereelle, ja melkeinpä väittäisin, että paikalla oli enemmän väkeä kuin koskaan. Siellä väenpaljoudessa yritin löytää ne ihanat lankakaupat ja  Taitokujan tekemispaketit, jotka  houkuttelevat minut paikalle vuosi toisensa jälkeen. 

Titityy ja Hedgehogit
Liloun lankoja Snurressa
Lankakauppojen kojut olivat täynnä herkkulankoja, mutta tänä vuonna olin päättänyt, etten osta mitään sellaista, mitä en oikeasti tarvitse. Niinpä jätin herkut muille, sillä mielessä ei ollut mitään tiettyä ohjetta, johon olisin lankaa tarvinnut. Muutama koju jäi suosiolla myös käymättä yksinkertaisesti siitä syystä, että jonottamatta ei sekaan mahtunut. Tyydyin ihailemaan väriloistoa kauempaa, ja jatkoin matkaani kohti seuraavaa kojua.

Rintalan Tilan villalankaa
Sanna Vatasen Bää! lankalaboratorio
Bää! Villan tie valmiiksi tuotteeksi
Sanna Vatasen virkatut moottorisahat
Sanna Vatasen Bää-kirjan innoittamana halusin kuitenkin ostaa suomalaista villaa, ja päädyin Rintalan Tilan pehmeään kainuunharmakseen. Sanna Vatanen oli muutenkin messuilla hyvin esillä. Sieltä löytyi Bää! lankalaboratorio, jossa oli esillä uusimmassa kirjassa käytetyt langat sekä itse mallitkin. E-hallissa oli myös näyttely "Bää! villan tie valmiiksi tuotteeksi", jonka Sanna Vatanen oli koonnut yhdessä valokuvaaja Sami Revon kanssa. Messuaulassa sai ihailla Sanna Vatasen virkkaamia moottorisahoja.

Taito Keski-Pohjanmaan Kide-himmeli
Likizin tuotteita ja ihana Vaanija-kissa
Taitokujasta on muodostunut yksi messujen suosikkikohteistani. Kujalta löytyvät eri alueiden Taitokeskukset, joiden tuotteet ovat näyttävästi esillä molemmin puolin katua. Joka vuosi löydän sieltä uusia, kivoja tekemispaketteja, jotka on yksinkertaisesti pakko ostaa. Tänä vuonna mukaan tarttui virkattava valoamppeli ja Kide-himmeli.

Messusaalis

Valmiita tuotteita ostan harvemmin ja harkiten. Tällä kertaa päätin vihdoinkin ostaa itselleni puiset sukkaplokit, joista olin haaveillut jo pidempään. Lisäksi Likizin söpö Vaanija-pussukka oli suorastaan pakko ostaa tuon hassunhauskan kissan takia.

Tänä vuonna messuilla vietetty aika kutistui 3,5 tuntiin. Liiallinen väkimäärä alkoi ahdistamaan, ja kiersin kojut vauhdilla. Paljon jäi varmasti näkemättä, mutta parempaan en olisi pystynyt. Ostoksiini olen kuitenkin tyytyväinen. Mopo ei lähtenyt käsistä ja alkujaankin suhteellisen matala budjettini ylittyi vain 20 eurolla. 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kuplia


Tiedättekös sen tunteen, kun joku neule on niin suosittu, että se tulee vastaan lähes jokaisessa blogissa, instassa ja facebookissa, eikä sitä enää halua nähdä ainakaan omilla puikoilla? Niin kävi näiden Soile Pyhänniskan suunnittelemien Kupla-lapasten kanssa. Kuplat jäi silloin muutama vuosi sitten neulomatta, vaikka malli on kaunis. Ja olihan nämä myös tosi mukavat ja nopeat neuloa. 

Tämä lapaspari meni naapurin tytölle. (Lanka Drops Nepal, puikot 4 mm) 

perjantai 10. marraskuuta 2017

Lake Song


Olen yrittänyt aloittaa Janina Kallion / Woolenberryn suunnitteleman Lake Song -huivin neulomista jo useamman kerran. Homma on tyssännyt siihen, että sopivaa lankaa ei ole lankakorista löytynyt. Yksi vyyhti fingering-vahvuista lankaa kun ei olekaan riittävästi. Onneksi muistin tämän mallin siinä vaiheessa, kun pyörittelin käsissäni Keesin Precious Sockia, jota oli jäljellä puolitoista vyyhtiä. Päätin neuloa 3,5 mm puikolla sen kokoisen huivin kuin lankaa riittää.


Huivi on todella yksinkertainen neuloa. Oikeastaan siinä toistetaan vain kahta erilaista kerrosta, ja toinen niistä on nurja. Samalla tehdään lisäyksiä huivin toiseen reunaan, jotta saadaan muodostettua hieman epäsymmetrinen kolmio. 


Pitsistä muodostuu kaunis köynnösmäinen kuvio. Vaikka huivi on helppo neuloa, niin jotenkin se on silti vaikeasti luettavissa. Virheiden huomaaminen oli vaikeaa, mutta toisaalta puuttuvan silmukan pystyi lisäämään lähes mihin kohtaan tahansa ilman, että kuvio olisi siitä pahemmin kärsinyt. 


Huivista on helppo neuloa juuri sen kokoinen kuin tuntuu parhaalle tai lankaa riittää. Minun versiossani muutamat viimeiset kerrokset jäivät neulomatta. Tämä huivi meni synttärilahjaksi äidilleni, ja siitä tuli kyllä sen verran kaunis, että taidan haluta samanlaisen itsellenikin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...